Opetuslupa etenee

Tänään taas opetusluvan hankinta nytkähti eteenpäin allekirjoittaneen käydessä Ajovarman konttorilla suorittamassa kirjallisen kokeen sekä katsastamassa jo aikaisemmassa tekstissä mainitun moottoripyörän opetusajoneuvoksi. Kirjallisista sen verran että kyllähän nuo läpi meni ilman sen kummempaa valmistautumista mutta ruman merkinnän saa raapustaa omaan tutkintohistoriaan. Virheitä ei olisi saanut olla yhtään enempää, kummassakaan osiossa! Katsastuksen kanssa ei ongelmia ilmennyt. Edellisiltana omin sievin kätösin vesisaavin pohjasta veistetty opetuskolmio ja sen kiinnitys hyväksyttiin mukisematta.

Poliisilaitoksellakin tuli käytyä. Lahden poliisilaitoksella, joka on nykyisin Päijät-Hämeen pääpoliisiasema, ei asiakkaita palvella lainkaan ilman ajanvarausta ellei kyseessä ole hätätapaus tai valmiiden asiakirjojen nouto. Näinpä surautin Hondan taas tulille ja pyyhkäisin Heinolan poliisilaitokselle jossa vielä asiakasta palvellaan silloin kun asiakkaalle sopii eikä silloin kun viranomaiselle sattuu käymään.

Heinolassa sain myös tiskin takaa iloisen tervehdyksen "Hei! Mehän tunnetaankin jo!". Lausahdus joka kieltämättä poliisilaitoksella kuultuna aiheutti mielen syövereissä ensin reaktion "Mitä mä nyt oon taas tehnyt!?" :D Hämmennys haihtui kuitenkin nopeasti kun tunnistin tiskin takana istuvan virkailijan letkailustakin tutuksi motoristiksi. Kyllä se maailma vaan on sittenkin kovin pieni! :D Kiitokset sinne Heinolan poliisilaitokselle erinomaisesta palvelusta! Nyt sitten odotetaan vain poliisin päätöstä opetusluvasta. Kova hinkuhan tässä opettamaan olisi että ehdittäisiin vielä tälle syksylle oppilaalle kortti saamaan. Pääsisi sitten tulevan ajokauden aloittamaan ihan itsenäisesti.

Tämä päivä ilman muuta aiheutti jälleen lisäkustannuksia. Seuraavassa taas yhteenvetoa:

• Turvallisuustunnit, 2 henkilöä: 150€
• Opettajan teoriakoe: 28€
• Opetusajoneuvon katsastus: 38€
• Opetuslupahakemus: 30€
• Ajokorttilupahakemus: 39€
• Ajokorttimaksu: 12€
• Muoviämpäri (opetuskolmio): 1,90€

Yhteensä rahaa on siis tähän mennessä kulunut 298,90€. Näillä näkymin siis alle 400€ ollaan menossa kaikkinensa. Hintaan en laske mukaan polttoainekuluja, bensaa palaisi ihan samaan malliin muutenkin :D

Kiitos ja anteeks,

Toni Kaskela

Opetuslupa-asiaa

Opetuslupasysteemit etenevät. Tänään käytiin osallistumassa opetuslupaopetukseen pakollisena kuuluville turvallisuustunneille Etelä-Hämeen Autokoulussa. Paikalla koulutuksessa oli ainoastaan autokoulun opettaja, minä sekä opetettava eli serkkupoikani Teemu. Täytyy sanoa että vaikka hieman epäilevästi noihin tunteihin suhtauduin niin kyllähän siellä jotain oppikin. Ja kaiken kaikkiaan Etelä-Hämeen Autokoulu hoiti tuon opetuksen ja asiakaspalvelun erittäin hyvin. Voisin vaikka suositellakkin, näin lyhyellä kokemuksella, jos joku ihan autokoulussa ajokorttia suorittaa.

Opettajalle, eli allekirjoittaneelle, on nyt varattuna myös aika teoriakokeeseen. Samassa yhteydessä käytetään myös opetusajoneuvona käytettävä moottoripyörä muutoskatsastuksessa. Katsastuksen, eli opetuskolmion tarkastuksen, jälkeen käsissämme onkin sitten Honda CBR600F vm. 1991 jolla on laillista antaa ajokorttikoulutusta. Toivottavasti perjantain jälkeen myös opettaja on saanut Ajovarman hyväksynnän.

Opetusluvalla hankitun ajokortin hintaa on moni kysellyt. Alustavana arviona on n. 400-500€ kun harjoitusluvilla hinta on vajaat 800€ ja autokoulusta hankittuna 800-1000€. Siis Lahden seudulla. Tähän mennessä rahaa on palanut kahden henkilön osallistumismaksujen verran eli 150€. Laitan jatkossa jokaisen opetuslupaprojektiamme koskevan kirjoituksen perään vielä listan siihen astisista kuluista. Pyörän ja ajovarusteiden hintaa ei huomioida.

Kulut tähän mennessä:
Turvallisuustunnit: 150€

Yhteensä: 150€

Kiitos ja anteeks,
Toni Kaskela

Ps.
Käykäähän tutustumassa myös TappisMC Online verkkokauppaan. Tuotevalikoima kasvaa koko ajan ja tarjouksiakin on tulossa. Kannattaa siis myös rekisteröityä asiakkaaksi. Näin toimien saa tarjouksista tiedon suoraan sähköpostiin. Rekisteröityneille asiakkaille luvassa myös erikoistarjouksia ;)

Tulevaisuuden lupaukset ja asennekasvatus

Äsken maikkarilta kymmenen uutisia katselin ja lopussa oli juttu poliiseista ja moporatsioista. Viritettyjä mopoja kovasti ratsiassa etsittiin ja löytyihän niitä. Poliisin mielestä mopojen virittäminen ei kuitenkaan ole enää niin suuri ongelma kuin se on aikaisemmin ollut. Haastateltu poliisi piti tähän osasyyllisenä kiristynyttä ajokorttikoulutusta ja siitä seurannutta mopojen saannin vaikeutumista. Samassa yhteydessä haastateltu nuorimies hymyillen kertoi kuinka helppoa mopon virittäminen oikeastaan onkaan: "Niissä on vaan kuristukset, jos yhtään pysyy ruuvimeisseli kädessä niin kyllähän ne kulkee".

Uutisissa esitetty juttu päättyi toteamukseen että sanomista nuorten mopoista silti löytyy. Ratsiaan on jäänyt mopo jossa ei takajarru toimi lainkaan, nopeusmittari ei näytä mitään lukemaa ja nopeuttakin mopo ottaa raavaan poliisimiehen ajamana 60km/h. Kilven irtiruuvaamisen, katsastuskehoituksen ja sakkojen kirjoittamisen jälkeen nuorelta mieheltä kysytään, kuin urheilusankarilta ikään, "Miltä nyt tuntuu sakkojen jälkeen?". Ja mitäpä isänmaan toivo vastaa? "Emmä tiiä, naurattaa! (Hihihihihi)".

Muistan omasta mopoiästä sen että toki asenne auktoriteetteja kohtaan oli kiero, on tavallaan vieläkin. Mutta kyllä kai rangaistuksiin sentään vakavasti suhtauduttiin eikä niille naureskeltu. Jotenkin tuosta uutisesta tuli mielikuva siitä että virkavallan suhtautuminen mopojen virittämiseen olisi löystynyt samaan aikaan kun moottoripyörien virittämisestä ja muuttamisesta halutaan tehdä entistä vaikeampaa ja mieluiten kokonaan kiellettyä. Tuntuu että tässäkin asiassa harkintakyky päättäjien taholta on pettänyt pahemman kerran.

Taaskaan en halua jeesustella tahi pukea kukkahattua kauniille kutreilleni. Kyllähän ne meidänkin mopot kulki lujaa, todella lujaa. Karkuunkin ajettiin, vaihtelevalla menestyksellä.Mutta kyllä meillä silti oli tapana edes vähäksi aikaa ottaa opiksi eikä suinkaan naureskella rangaistuksille. Liekö sitten nuo rangaistukset lieventyneet. Muistelisin että 20 vuotta sitten viritetty mopo saatettiin varsin herkästi tuomita kevytmoottoripyöräksi jolloin sakkojen päälle tuli maksettavaksi vielä moottoripyöräverokin ja sakotkin kirjoitettiin moisessa tapauksessa ajokortitta ajosta eikä suinkaan lievästä ylinopeudesta. Omakohtaista kokemusta tästä kohtelusta ei tullut, sen ainoan kerran kun mopolla saivat kiinni pitivät suurimpana syntinä sitä että olin vielä alaikäinen. Pari kaveria sen sijaan taisi saada piikkikorttiinsa pienen lykkäyksen.

Kukkahattuilua saati jeesustelua en halua senkään vuoksi sen enempää harrastaa että kulkee se oma "mopo" edelleen lujaa, TODELLA lujaa. Ei sitä nimittäin voi rehellinen mies kieltää etteikö joskus tulisi ajettua sinkki hieman liiankin kireällä. Toivon harkintakykyä omasta päästäni sen verran kuitenkin löytyvän että pirun istahtaessa olkapäälle en muita vaaranna. Ja yhä edelleen, jos todistettavasti liikennerikkomuksiin syyllistyn niin yhä otan saamani rangaistuksen vastaan vaaditulla vakavuudella.

Tässä kaikki tältä iltaa. Koitetaan hei pitää pyörät pyörimässä niin pitkään kuin tätä kautta riittää! Ja yritetään näyttää mallia nuorisolle.

Kiitos ja anteeks,
Toni Kaskela

Ajokortti opetusluvilla

Näin keskellä yötä on hyvää aikaa ja kummallinen inspiraatio kirjoitella taas omia kuulumisiakin mutta kommentoidaanpa vielä ensin hieman tuota aikaisempaa juttua ajovarusteiden tärkeydestä. Juttu on saanut sen verran lukijoita ja palautetta Facebookissa että lienee syytä hieman kerrata tapahtumia ja kertoa syitä koko jutun kirjoittamiseen. Sinänsä olen tyytyväinen jutun saamaan julkisuuteen ja jos edes 1% tuon lukeneista vetää jatkossa ajokamat päälleen on tavoite jo saavutettu.

Kuvien miesmallihan siis todellakin oli aivan oikein täysissä ajokamppeissa joutuessaan onnettomuuteen. Myöskään ylinopeudella ei ollut tapahtumien kulkuun mitään osuutta. Kaatumisen aiheuttanut kaivonkansikin tuli vastaan niin yllättäen ja yllättävässä paikassa että kenties Valentino Rossi olisi kaivon kyennyt väistämään. Kyseessä oli siis puhdas epäonni ja kuljettajan toimilla ja varusteilla spekuloinnin voi jättää sikseen. Kaatumiset ovat osa moottoripyöräilyä ja joskus sattuu. Vammoja voi lieventää huomattavasti oikeilla varusteilla.

Kuvien aitouttakin on jo ehditty epäilemään. Kuvat ovat kuitenkin 100% aitoja, vaurioituneen jalan on leikannut auki kirurgi pelastaakseen jalan. Tuosta leikkauksesta huolimatta kyseinen motoristi menetti osan säären lihaksista mutta toipuu ajan kanssa kyllä melkolailla hyvin. Ilman oikeita varusteita jalan tarina olisi luultavasti ohi. Sen verran massiivinen tuo jalan saama osuma on ollut. Kuvan aitouden epäilijöille tiedoksi: Potilas on itsekkin jo Facebookissa kommentoinut juttua. Harmilliseksi tilanteen tekee se että eräät ovat epäilleet mallimme ajotaitoa, -kuntoa ja rehellisyyttä.

Mutta sitten otsikon mukaiseen asiaan joka on huomattavasti kevyempää ja mukavampaa luettavaa. Eli serkkupojalle tuossa päivänä eräänä käytiin ostamassa vm. 1991 Honda CBR600F. No eihän miehellä moiselle vekottimelle ajokorttia ole mutta suunnitelmissa olikin että tehdään pyörästä oman maun mukainen talven aikana ja keväällä sitten ajokorttia suorittamaan. Vaan ajamista vartenhan nuo on tehty ja kova hinkuhan miehellä ajamaan on. Ja miksikäs ei. Sinnikäs motoristi ajaa hyvinkin vielä parikin kuukautta, aina ensilumien tuloon asti.

Eihän se tässä siis auttanut muu kuin alkaa järjestämään sitä korttia! Autokoulujen hinnat ovat nykyisin aivan hirvittävät eikä harjoitusluvillakaan paljoa säästä. Eikä autokouluja oikein tunnu kiinnostavan järjestää kursseja enää tälle vuodelle. Ainoaksi vaihtoehdoksi tuntuu siis jäävän opetuslupa. Puhelin kouraan siis ja soittoa Ajovarmaan ja kyselemään että mitä tuohon opetuslupaan oikeastaan vaaditaan ja missä järjestyksessä asia etenee. Seuraavaksi siis lista tulevasta.

1. Opetuslupahakemus vireille. Opettajan ei enää tarvitse olla perheenjäsen eikä edes sukua. Näinpä allekirjoittanut valikoitui opettajaksi. Maanantaina siis papereita täyttämään ja opettajalle aika kirjallisiin.
2. Opetusajoneuvon katsastus. Moottoripyörän kohdalla katsotaan että pyörä on halutun ajokorttiluokan mukainen ja tieliikennekelpoinen. Opetuslupa tullaan lukitsemaan tähän moottoripyörään. Ensiviikolla hoitunee tämäkin.
3. Leimat paperiin sekä hyväksytystä opettajan kirjallisesta kokeesta että moottoripyörän katsastuksesta opetusajoneuvoksi ja paperit poliisille. Samalla opetettava jättää ajokorttilupahakemuksensa.
4. Tässä kohtaa opetuslupaa odotellessa on hyvä käydä autokoulun penkillä pakollinen parin tunnin koulutus. Mitään opetusta ei itse saa antaa ennen kuin poliisilta lupa tulee.
5. Luvan tultua 6 tuntia teoriaa ja saman verran ajoa koska pohjalla on jo B-kortti. Nämä tunnit pitää siis opetuslupaan merkitty opettaja eli minä.
6. Kirjalliset, käsittelykoe ja inssi. Ja jos ei korttia tule niin serkkupoika saa selkäsaunan ;)

Vaikuttaa siis varsin suoraviivaiselta mutta saa nähdä kuinka käy. Raporttia ajokortin saannista tulee sitämukaa kun raportoitavaa on.

Kiitos ja anteeks,

Toni Kaskela

Ps.

Syy siihen että olen alkanut allekirjoittamaan tekstini on se että voisin päästää muitakin kirjoittamaan tähän blogiin. Jos siis ajat moottoripyörällä, uskot osaavasi kirjoittaa ja sinulla on oikeasti jotain kerrottavaa niin otappa allekirjoittaneeseen yhteyttä. Mitään pakkopullaa tänne kirjoittaminen ei ole. Teksti viikon tai parin välein riittää. Kerran kuussa alkaa olla niillä rajoilla. Rahallista korvaustahan tästä ei saa, mainetta ja kunniaa/häpeää ehkä.

Yhteystietoja en tietenkään tässä julkaise, ne pitää löytää ;)

Moottoripyörien vuosikatsastus

Kuten kaikki varmaan jo ovat kuulleet ja lukeneet, on EU suuressa viisaudessaan puuhaamassa moottoripyörillekkin vuosikatsastusta. EU parlamentin tekemä päätös perustuu saksalaisen katsastusalan suuryrityksen Dekran tekemään selvitykseen. Päätöksestä tulee kuitenkin direktiivi vasta EU:n neuvoston hyväksynnän jälkeen. Ja toki tämänkin jälkeen jäsenvaltiot voivat yksinkertaisesti jättää kyseisen direktiivin huomiotta. Tämähän on yleinen tapa keski- ja eteläeuroopassa. Vain Suomi noudattaa useimpia direktiivejä orjallisesti.

Nyt jokaisella motoristilla ja järkevällä kansalaisella on mahdollisuus yrittää vaikuttaa Suomen kantaan tässä asiassa. Käykäähän siis kaikki kullannuput allekirjoittamassa tämä adressi.

Kiitos ja anteeks,
Toni Kaskela

Päivän mietteitä ja asiaa Kymiringistä

Vähänlaisesti tänään tullut ajeltua epävakaisen sään ja selkäsäryn vuoksi. Innolla tässä jo odottelenkin että mitä tuolle selälle nyt sitten tehdään. Leikkausta on väläytelty vahvana vaihtoehtona, kirurgin juttusille ilmeisesti siis jossain vaiheessa mennään. Sitä ennen kuitenkin tehdään vielä hermoratatutkimus koska kaikki löydetyt oireet eivät kuulemma aivan täsmää siihen nikamaväliin josta vikaa löytyi. Noh, eiköhän viimeistään ajokaudelle 2014 saada korjattua tämä motoristi taas ehjäksi.

Viikonloppuna tuli kasailtua ja maalailtua tuommoinen kuormakärry tai mikä lie. Bilteman tuote joka tapauksessa. Eivät puuosiin olleet vaivautuneet mitään pintakäsittelyä laittamaan jo kiinassa mutta nou hätä, maalia ja pensseleitä saa kaupasta. Siistihän siitä oikeasti tuli ja kantavuuttakin tuolle luvataan peräti 50kg. Tuon kiskomiseen tarkoitetun aisan lujuus oikeastaan on ainoa kohta jonka kestävyys epäilyttää. Ohutseinäistä huonekaluputkea, pieni pultti ja jälleen varsin ohutseinäinen U-profiili johon tuo aisa kiinnittyy. Kaippa tuo kestää. Ja jos ei kestä niin korjataan vahvemmaksi. Tulihan tuohon laitettua sitten vielä omat mainostarratkin. Kuva alla.

Kymiringistä ei paljoakaan uutisia ole viimeaikoina ollut. Huomasinpa silti tänään puolivahingossa että onhan tuolle projektille ja ratayhtiölle perustettu jo oikein kotisivutkin! Vaikka sivuilla olevat kuvat ovatkin vielä vain tietokoneella luotuja visioita niin hyvältähän tuo näyttää. Sivuilta löytyvien uutisten perusteella kaavoitusta ollaan tekemässä. Viimeisin uutinen sivuilla on päivätty tämän kuun alkuun. Toivotaan että radan toteutuminen saa lisää vauhtia piakkoin. Olisihan se erinomaisen hienoa jos noinkin lähelle etelän isoja kaupunkeja saataisiin kunnolliset puitteet moottoriurheilulle.

Vaan saas nähdä miten tällä viikolla pyörällä tulee liikuttua. Sateita kun on luvassa koko viikolle melkolailla tasaisesti. Keskisuomessakin pitäisi päästä käymään ja mielumminhan sinne pyörällä huristelisi kuin autolla. Toivotaan nyt että kelit tästä vielä paranisivat ja tasaantuisivat. Vielähän tässä pitäisi ajokautta olla vaikka kuinka paljon jäljellä.

Kiitos ja anteeks,
Toni Kaskela

Ps.
Aikaisemmin tässä blogissa esitettyä kyselyä jatketaan vielä 31.8. asti koska motoristit tuntuvat olevan laiskoja tai ujoja vastaamaan. Vastatessa ei tarvitse kertoa nimeään, kysely on siis täysin anonyymi.

Pienet ihmiset liikenteessä

Taas on se aika vuodesta kun teiden varret ja kadut täyttyvät pienistä ihmisistä isoine reppuineen. Koulujen alku, ainakin täällä Lahdessa, on nimittäin tulevana maanantaina 12.8.2013. Muistuttaisinkin KAIKKIA tiellä liikkujia näistä pienokaisista jotta koulutie olisi mahdollisimman turvallinen. Nämä tulevaisuuden toivot eivät välttämättä vielä kaikkia liikennesääntöjä osaa eikä etäisyyksien saati nopeuksien hahmottaminen ole vielä kovin vahvasti hanskassa. Eikä moista voi olettaakkaan, eihän kyseisiä asioita hallitse monet aikuisetkaan.

Erityisesti toivoisin motoristien näyttävän esimerkkiä siinä kuinka nämä lapsukaiset huomioidaan liikenteessä. Ei sillä otsikoihin päästä mutta näytetään muille että motoristit osaavat ottaa muutkin huomioon eivätkä ole lehtiotsikoiden mukaisia reikäpäisiä kaahareita. Tällaisen kuvanhan meistä iltapäivälehdet ovat maalanneet kuluneen kesän uutisoinnilla. Vaikka suurin osa meistä ajaakin sääntöjen mukaan ja hallitsee ajoneuvonsa, päätyy otsikoihin se pieni ja äänekäs porukka joista harmillisen suuri osa on tänäkin kesänä päätynyt isänmaan multiin.

Ja koska kertaus on opintojen äiti, toistetaan vielä kerran tämän kirjoituksen ydinasia:

HUOMIO!

Pienet koululaiset palaavat jälleen maanantaina 12.8.2013 koulutielle! Noudatetaanhan varovaisuutta erityisesti koulujen läheisyydessä ja tietysti muuallakin. Se suurta reppua kantava pieni ihminen saattaa liikkua hyvinkin arvaamattomasti! Ja vaikka lapsia Suomessa onkin paljon EI NIITÄ OLE YHTÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ!

Kiitos ja anteeks,
Toni Kaskela

Ps.
Jos jostain syystä alkaa jossain vaiheessa vaikuttaa että kirjoitukseni muuttuvat sekavammiksi ja ajatus katkeilee niin näin todennäköisesti on :D Kipulääkitystä hieman säädetään ja tästä saattaa aiheutua pientä ajatuksen katkeilua ajoittain.

Kuulumisia

Taas yksi päivä motoristin elämässä takana. Tänään sentään oli päivä jonka aikana sai jotain ihan oikeasti vaihteeksi aikaiseksikin vaikka alkuun vaikuttikin siltä että koko päivä tulee lorvittua näytön edessä pientä Helsingin matkaa lukuunottamatta. Päivän pelasti lorvimiselta tuttavani joka pyysi minua avustamaan uusien lämpökahvojen asennuksessa. No eihän toisen motoristin avunpyynnöstä sovi kieltäytyä joten kahvit kitusiin ja kohti Heinolaa. Liikenteessä oltiin JO yhdentoista korvilla :D

Lämpökahvojen asennus oli melkolailla suoraviivaista touhua. Koska pyörässä jo ennestään oli moiset ja tilalle siis vaihdettiin uutta toimivampaa oli asennus lähinnä siistin työnjäljen tavoittelua ja liitinten vertailua. Vanha paketti irti, uutta tilalle, pyörä takaisin nippuun ja ihailemaan hienoja lämpökahvoja. Tai sitten ei... Kaikki takaisin nipussa ja kun pyörän virrat kytkee päälle niin ohjausyksikkö pysyy pimeänä ja lämpökahvat voisi nimetä kädenpaahtimiksi. Ja ei muuta kuin ihmettelemään että mikäs v**tu nyt tuli ja katteet taas purkuun.

Aikani ihmeteltyäni huomasin että sekä maa- että jännitejohdoissa oli molemmissa teippimerkki vaikka moinen piti olla vain jännitteellisessä johdossa. Ei muuta kuin kutistesukka auki ja väärin päinhän nuo oli tullut kolvattua. Kutistesukkia johtoihin pujotellessani olin testannut kyllä että tuosta kun nykäisen niin tuo teippi liikahtaa joten tuohon jännite. Noh, olisihan tuo toinenkin teippaus pitänyt huomata jo heti alkuunsa mutta onneksi vahinko rajoittui muutamaan menetettyyn minuuttiin ja allekirjoittaneen itsetunnon saamaan kolhuun. Kahvalämppäritkin alkoivat ohjaintaan myöten toimimaan oikein kun johdotus käännettiin oikein päin.

Lämpökahvaseikkailun jälkeen pitikin sitten jo rientää rakkaan serkkupoikani avuksi. Häntä kun myös on mopokärpänen päässyt puraisemaan ja sen myötä mieheen on tarttunut pahan laatuinen pyöräkuume. Ja se kuumehan on tunnetusti sellaista laatua ettei se helpota kuin yhdellä keinolla. Ja silläkin vain kaudeksi tai kahdeksi korkeintaan. Onneksi lääkettä on pahimpiin ensioireisiin saatavilla myös kohtuu hintaan ja tuollaista kohtuuhintaista ensiapupakkausta lähdimme siis hakemaan.

Lääkekäyttöön, vain ulkoisesti, tarkoitettua Hondaa olimme jo käyneet aikaisemmin katsomassa ja hinnastakin oli jo neuvoteltu ja päästy sopuun. Kyseinen Honda on siis tarkennuksen vuoksi pc25 CBR600F, lievästi fighteroituna (lue: etukatteet vaihdettu Polisportin smoto-maskiin). Pyörä on ikänsä huomioiden ihan siistissä käyttökunnossa ja esitietojen mukaan pyörän startin piti olla rikki. Starttivian syyksi paljastui kuitenkin myöhemmin ilmeisen tyhjä akku! Noh, pyörä kuitenkin lähtee napista käyntiin ja käy ja kukkuu siististi. Löylyäkin löytyy sen mitä tuommoiselta 90-luvun alun kaasarikoneiselta Hondalta odottaa sopii. Ehkä Helsingistä Lahteen ajaessani hieman jopa yllätyin siitä kuinka hyvin Honda veti jo alakierroksiltakin.

Tämän päivän saldona siis yksi tyytyväinen motoristi pääsee huomenna lähtemään vesisateessa kohti pohjoista varustettuna toimivilla kahvalämppäreillä ja yksi motoristin alku pääsee tekemään itselleen mieluista kulkupeliä. Jälkimmäisessä olen lupautunut avustamaan sen minkä osaan, ehdin ja pystyn. Näin jälkikäteen ajateltuna sitä miettii että kannattikohan noita tämän päivän pikku toimia edes suorittaa. Noillahan herranjestas saa vielä mukavan miehen maineen ja haalii itselleen lisää työtä!

Ainiin, meinasi unohtua mainita. Omaa harrastusta ei tänään taaskaan edistetty... Ei sitten yhtään! Vaan ei kai sitä aina tarvitsekkaan. Se tässä moottoripyöräilyssä on hienoa että sitä saa itsekkin hyvää mieltä ja henkistä tyydytystä kun osaa olla avuksi ja siinä sivussa joskus oppiikin jotain. Vielä kun tällä edes maito- ja leipärahaa vähän tienaisi tuon verkkokaupan kautta. Noh, kenties joskus tulevaisuudessa.

Vaan nyt on pakko ottaa vähän särkylääkettä ja oikaista itsensä sohvalle. Ei sopinut tämän miehen selälle fighterin ajoasento kuten hieman jo ennakkoon pelkäsinkin. Sopii varmasti monelle muulle, mukaan lukien tuo serkkupoika, mutta minulle tuo liian pysty ajoasento tuntuu olevan myrkkyä.

Kiitos ja anteeks,
Toni Kaskela

Ps. Tänne asti olette jaksaneet lukea. Klikatkaahan nyt sitten vaikka tästä itsenne tutustumaan TappisMC:n valikoimaan ;)

Päivän saldo

Noniin, isäntä ei tänään vielä kuntoon tullut mutta remonttia on silti tänään tehty. Ne mopon etulaakerit nimittäin tuli vaihdettua. Eikä varmaankaan yhtään liian myöhään. Laakerit olivat nimittäin aivan yhtä puuta ja voi herranjestas sitä hajua joka laakeripesästä tulvahti, haisi oikein tupakoijan nenäänkin jo matkan päästä.

Ulkoisesti noissa laakereissa ei mitään ihmeellistä näkynyt. Mitä nyt toisen laakerin kumitiiviste näytti saaneen hieman lämmintä. Ja kun nuo laakerit pienellä koputtelulla sai pyörimään jotenkin niin ei niissä mitään pykäliä kuitenkaan tuntunut. Kankeasti nuo kyllä pyöri. Nyt tilalla sitten uutta laakeria.

Laakerien vioittumisellekkin löysin mielestäni syyn. Joku voinee korjata jos allekirjoittaneen hypoteesi ihan metsään menee. Etupyörää irroittaessani huomasin nimittäin että etuakseliahan ei oltu kiristetty oikeastaan edes rannemomenttiin asti vaikka oikea kiristysmomentti olisi sentään yli 90Nm... Liekkö päässyt käymään niin että vierintäliikettä ei olekkaan välittänyt tuo laakeri vaan laakerin ja akselin välinen välys. Tähän ainakin viittaisi akseliinkin ilmaantuneet kiillottumat. Tuolloin tuo etuakseli olisi jäänyt kiristämättä viime kesänä renkaan vaihdossa mutta turha tuosta enää on narista.

Huomenna olisi sitten tarkoitus käydä koeajamassa oma kädenjälki, kaikki on kiristetty varmuudella ja kahteen kertaan. Rengaskin pyörii kevyesti ja tasaisesti joten tämä motoristi pitää remonttitoimenpidettä onnistuneena!

Enitenhän tuossa harmittaa se että tänään olisi ollut jos jonkinmoista tapahtumaa pitkin Suomea ja koko päivä meni sitten lopulta noiden laakerien metsästykseen ja ilta tuhraantui sitten remonttiin. Kiitoksen Huttusen Jarmolle joka ystävällisesti kiikutti Hämeenlinnasta kotimatkallaan toisen pyöränlaakereista. Koko Lahdesta kun ei löytynyt kuin yksi! Jarmolle tarjoan vielä joku päivä oluen terassilla kiitokseksi.

Tämä tässä täältä tällä erää! Siinä oli muuten 11 ä-kirjainta 25 kirjaimen lauseessa... Kyllä suomenkieli on sitten kaunis kieli! :D

Kuljettaja remontissa, osa 2

Alkaa kuljettajasta vaivan syy pikkuhiljaa löytyä, ja syytäkin on jo, onhan huoltoa tehty kuin merkkiliikkeessä. Valohoitoa ja elvytystä on annettu niin perkeleesti! Hoitava fysiatri soitteli tänään saatuaan viimein magneettikuvan tulokset. Välilevyhän tuolta alaselästä on väsähtänyt ja päättänyt kurkata miltä se maailma näyttää nikamavälin ulkopuolella. Remontiksi suositellaan katteiden avaamista ja teräaseilla tuikkimista. Kirurgin mielipidettä vielä odotellaan.

Sinällään hyvä ja iso helpotus että tuolle selälle sai viimein kunnon diagnoosin ja selvyyden sille mistä nuo vaivat johtuu. Huonoahan tuossa on se että jo ennestään pitkä sairasloma tulee jatkumaan ilmeisesti siis vielä pidempään. Noh, tärkeintä olisi se että tuo nyt tulisi jonkinlaiseen kuntoon. Onneksi sentään pystyy vielä mopolla ajamaan ;) Eikun PERKELE! Sekin on nyt rikki!

Letkailua 30.7.2013

Noniin, pitänee tästäkin kirjoittaa vaikkakin muutaman päivän viiveellä. Eli tiistaina 30.7.2013 tuli käytyä oikein porukalla ilta-ajelulla. Kyseessä oli alkujaan .org!:n Päijät-Hämeen kuvajahtaajien kesken herännyt idea joka kantoi allekirjoittaneen letkakutsussa nimeä "Lahlen Lahnat". Letkakutsu julkaistiin sittemmin myös Facebookin ryhmässä Lahden seudun motoristit.

Letka starttasi siis tiistai iltana klo 17:00 Lahden satamasta ja paikalle ilmaantui kymmenisen pyörää. Osallistujamäärä oli aivan passeli ja osallistujia oli ajankohtaan ja pieneen sateenpelkoon nähden varsin mukavasti. Letkan reitti kulki Nastolan kautta Ruuhijärvelle ja Vierumäelle jossa pidettiin myös ensimmäinen tauko. Vierumäeltä letka jatkoi Heinolan kautta Marjoniementietä Onaliin ja Kalkkisiin jossa pysähdyttiin jälleen vetämään henkeä. Kalkkisista matka jatkui Asikkalan ja Vesivehmaan kautta Paimelaan ja takaisin Lahteen. Matkaa kertyi 173km ja aikaa kului taukoineen n. 4 tuntia.

Reitille mahtui niin moottoriliikennetietä, hyväpintaista mutkapätkää, hieman huonompaa kestopinnoitetta kuin soraakin. Huolellisesta ennakkotutustumisesta huolimatta mainittujen sorapätkien kunto yllätti. Viikkoa aikaisemmin kovapintaiset hiekkatiet olivat muuttuneet irtosoralla oleviksi rallipätkiksi. Tästä pahoittelut letkan veturilta eli allekirjoittaneelta. Kaikki kuitenkin selvisivät ehjin nahoin myös näistä pätkistä. Mukaanlukien ryhmän aloittelija joka oli vieläpä mukana raskaalla kustomilla!

Letkan vauhtina koitin pitää niin sanotusti tikkaria vaikka muutaman kerran letkan kärki saattoi hieman innostua. Ajonopeudesta jälkikäteen tulikin palautetta jonka olisin mieluusti kuullut jo tauoilla. Veturin selän taakse sattui hieman kokeneemmat kuljettajat ja kun sitä letkan keulilla koittaa nopeusmittarin ja peilien perusteella säädellä nopeutta niin taaempana tulevat jäävät helposti huomioimatta. Tämän otan jatkossa opikseni ja vetämissäni letkoissa tullaan kiinnittämään enemmän huomiota letkan järjestykseen.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli kuitenkin varsin onnistunut letkailu ja näitä varmasti tullaan jatkossa järjestämään lisää. Tälle kesällekkin ehditään varmasti vielä jotain järjestämään sekä aloittelijoille että kokeneemmille.

Videotakin koitan jossain välissä saada raavittua kasaan "veturin silmin". Tulihan tuolta otettua materiaalia peräti kolmella kameralla. Videoita voi väijyä Youtube-kanavaltani osoitteesta http://www.youtube.com/user/Hammu78.