Ajokelit palasivat!

Noniin, loppuivathan ne sateet. Ainakin hetkeksi. Tänään viimein pääsi taas kunnolla ajamaan ja reissun teemaksi muodoistui tällä kertaa Lahden ja Hämeenlinnan välisen etäisyyden tarkistaminen. Lenkille muodostui pituutta hieman yli 244km... Saatoin ajaa jossain kohtaa jopa tahallisesti harhaan ;)

Sää todellakin helli motoristia ja matkan varrella tuli nähtyä ja koettua taas kaikenlaista. Mieleenpainuneimpia näkyjä oli myyrän perässä juossut kärppä joka juuri ja juuri sai väistettyä Yamahan etupyörän. Näytti siltä että Yamaha lisäsi myyrän elinikää ainakin seuraavaan päivään. :D

Kiitokset myös enolleni sekä isoisälleni joiden seurassa join kahvit ja virkistäydyin Hämeenlinnassa.

 Tuolla jossain on päämäärä.

Siniset lupiinit sinisen mopon takana.

Vääksyn kanava kylpee auringossa.

Sataa sataa ropisee III

Kyllä se vanhan kansan sanonta pitää paikkansa: "Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen". Ei tänäänkään paljoa tarvinut ajolenkkejä tehdä, sen verran rajuja ukkoskuuroja pitkin päivää ettei lenkille asiaa ollut. Pahimmillaan satoi peukalonpään kokoisia rakeita.

Maanantaina tehtiin tämän blogin osalta historiaa kun ensimmäisen kerran kävijämäärä ylitti 100 vuorokauden aikana. Kiitos siitä kaikille lukijoille :) Yritän parhaani mukaan saada blogiin reittikuvauksia ja omia kokemuksiani moottoripyöräilystä harrastuksena, säiden lieventäessä ajelua kirjoittelen mitä sylki suuhun tuo.

Jokohan sitä huomenna pääsisi edes vähän ajelemaan... Foreca ainakin lupaa melkein kuivaa keliä...

Ainiin, kommentoikaa hyvät ihmiset kirjoituksiani, saa vittuillakkin, en minä itseeni siitä ota :D Lukijoita blogissa kuitenkin käy ja mukava olisi tietää mitä kävijät haluavat lukea ja mikä on täyttä paskaa (Joo, kaikki on paskaa paitsi kusi, sitä ei tarvitse kertoa).

Sataa sataa ropisee II

Ihan yhtä märkää tuo vesi tuntuu olevan kuin ennenkin. Pakkohan se oli sateesta huolimatta edes pikkasen ajaa, rekkakuskihan ajaa tunnetusti kelillä kuin kelillä ;) No juu, kamat pitää sen verran vettä ettei tuollaisesta pienestä sateesta tarvi heti säikkyä. Ja kamojen ominaisuuksiin tässä olisikin tarkoitus hieman paneutua.

Joskus mainitsinkin että kypäräksi olisi tulossa Nolan N104. Ja onhan tuo jo hetken ollut käytössä. Oudoltahan tuo AGV:n jälkeen päähän tuntui mutta alun kummastelun jälkeen olen ollut erittäin tyytyväinen tuohon uuteen pottaan. Ei kiristä, ei purista vaan istuu jämptisti päähän. Avattava leukaosa ja integroitu aurinkovisiiri helpottavat elämää. Erityisen hyvä varuste on tuo jälkimmäinen silmälasien käyttäjälle. Vesitiiviyskin on nyt todettu, vettä ei valu sisään visiirin reunasta eikä mistään muualtakaan. AGV:ssä visiirin sisäpinta oli aina märkä pienelläkin sateella.

Seuraavaksi hankintalistalla olisi varmaankin sitten tuohon kypärään sopiva puhelinsysteemi. Eli Nolanin N-Com B4. Todetaan tähän samaan että tuosta vanhasta kypärästä joutaisi myyntiin Cardo Scala Rider G4, tarjotkaa jos kiinnostaa.

Sataa sataa ropisee

Noniin, juhannuksen jälkeinen elämä näkyy alkavan sateisessa merkeissä. Saihan sitä jonkun kilometrin toki juhannuksena mittariin. Sääennusteiden perusteella koko viikko mennään melko epävakaassa säässä joten kovin pitkiä lenkkejä tuskin tulee ajettua.

Tulipa tuossa ostettua uutta ketjurasvaa kun vanha purkki jäi Suzukin perälaukkuun. Aikaisemmin olen Motulin tuotteita käyttänyt mutta nyt tarttui Stormilta mukaan Motorexin katukäyttöön tarkoitettu rasva. Ja täytyy sanoa että erittäin toimivalta tuntuu. Rasva on heti levityksen jälkeen väriltään valkoista jolloin ketjut tulee varmasti kauttaaltaan voidelluiksi. Lisäksi kantistarjouksena mukaan sai vaikka satulan alle sopivan matkapullon jonka voi täyttää tuosta isommasta.

Nyt lyhyen koekäytön perusteella tuo Motorex pysyy varsin hyvin ketjuilla eikä sotke paikkoja. Valkoinen värikin katoaa melko pian kunhan ketjut ajaa lämpimiksi. Testataan nyt sitten tarkemmin tuota. Pieni vertailu Motulin ja Motorexin välillä siis jossain vaiheessa luvassa.

Nyt vain sitten odottelemaan parempia ajokelejä.

Hyvää iltaa

No eipä sitä sitten ehtinyt eikä jaksanut enää iltalenkkiä ajaa. Tässä kuitenkin pari kuvaa tuolta aamuiselta reissulta.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, kuvat kun on otettu kännykällä... Viimeiseen kuvaan on muuten tainnut mahtua Setä Sinisen valokuvaus- ja kytiskoppikin ;)

Aamulenkkeilyä

Kelit suosii motoristia joten aamulenkillehän sitä oli lähdettävä. Pulkkilanharjun kauniissa maisemissa tuli pöristeltyä n.190km verran. Ja kivaa oli :)

Aamulenkin aikana, pieniä maalaisteitä kolutessa, tuli mieleen Suomalaisen tienhoidon surkea tila. Kestopäällystettyjä pikkuteitä löytyy kyllä, niiden pinnoitteet vain usein ovat luvattoman huonossa kunnossa... On isoa halkeamaa, reikää ja routaheittoa. Kaikkea siis mitä on mukava yrittää väistellä. Eikä meillä isotkaan tiet aina niin hyvin hoidettuja ole. Mutta minkäs teet, niillä teillä on ajettava jotka on tarjolla.

Pitää illemmalla koittaa laittaa joku valokuvakin aamulenkiltä. Jos samaan syssyyn saisi iltalenkkikuviakin.

Kummastelua, pohdintaa, surua, kiukkua

Taas iltapäivälehdissä, radiossa ja TV:ssä kerrotaan neljästä kuolonuhrista kun ilmeisesti Pomarkkulainen perheenisä surmasi itsensä ja kolme lastaan. Perheen äiti ja nuorin lapsi selvisivät koska olivat vierailulla. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista? Uutisoinnista päätellen mitään syytä ratkaisulle ei ole löytynyt. Syvä osanottoni kaikille niille joita tapahtunut koskettaa.

Jos äskeinen, lyhyt teksti sisältääkin otsikon mukaista kummastelua, pohdintaa ja surua niin missä kiukku? Ja miksi kiukku?

Minua kiukuttaa tapa jolla asiasta on uutisoitu. Minua kiukuttaa se, että jälleen uutisoinnin keskipisteeseen on nostettu tekoväline vain siitä syystä että kyseessä on ampuma-ase. Koska välineenä on ampuma-ase ei syillä, seurauksilla, ennaltaehkäisyllä, välittämisellä tai millään muullakaan ole mitään väliä. On käytetty sentään ampuma-asetta!

Mm. Iltalehti kertoi uutisessaan että "Heidät oli ammuttu 22. kaliiperin luvallisella pienoispistoolilla, jota oli säilytetty perheen asekaapissa. Perheen isällä ei ollut lupaa kyseiseen aseeseen, mutta hänellä oli luvat useisiin metsästysaseisiin." Jos asetta hallussa pitäneellä ei ollut lupaa aseeseen, kenen luvalla se oli perheen asekaapissa?


Suomessa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä paistinpannulla murjottuina kuin ampumalla, miksi muiden tekovälineiden kohdalla ei nosteta tekovälinettä yhtä suureen rooliin? Ampuma-aseen kohdalla kun yleensä tekoväline nostetaan syyksi koko tekoon...


PRKL! Kyllä taas ihmetyttää, vituttaa, harmittaa ja sylettää... Ja kaikkea tasapuolisesti, yhtäaikaa! Saatana! Sanon minä!


Ps. Tähän toivottavasti joku vaivautuu kommentoimaankin.

Uusi prätkälehti

Törmäsinpä tuolla .org:n foorumilla mainintaan uudesta prätkälehdestä. Lehti on ILMAINEN ja sitä pääsee lukemaan osoitteessa http://www.ratas-lehti.fi. Täytyy sanoa että työtä ko. julkaisun eteen on varmasti tehty ja julkaisu näyttää todella hyvältä.

Käykää ihmeessä tutustumassa :)

Kotona taas

Noniin, risteilyt on risteilty ja Tukholma tarkastettu. Entisellä paikallaan tuo oli. Reissu sujui hyvin jopa VR:n osalta ;D Reissun ainoana miinuksena tuliais oluiden hinaamisesta kipeytynyt selkä. Tästäkin kyllä selviää levolla ja sopivalla lääkityksellä. Joka tapauksessa, kiitos VR ja Viking Line.

Yamahan mittariin on risteilyn ja muun aktiviteetin seurauksena kertynyt vasta harmittavan vähän kilometrejä. Jospa sitä ensi viikolla pääsisi jo kunnolla päristelemään :) Alla vielä kuva kulkineesta.

Päivittelyä

Noniin, niinhän siinä kävi että Suzuki vaihtui Yamahaan. Kuutiot laskivat mopon tilavuuden verran mutta tehoa tuli roimasti lisää ja koneen painokin putosi huomattavasti. Etukäteen monet varoittelivat että kyykymmäksi muuttuva ajoasento kävisi kovastikkin käsien päälle mutta tällä ruumiinrakenteella ja omapainolla R6R:n ajoasentoa luonnehtisin jopa mukavaksi. Tai ainakin tuo sopii itselle.

Seuraavana olisi edessä lähtö risteilylle jonne Lahdesta kuljemme VR:n kyyditsemänä, toivottavasti edes lähes aikataulussa. Pyörällä ajelut jäävät tämän viikon osalta siis vähiin. Paluu risteilyltä tapahtuu perjantaina ja viikonloppu on varattu muille rakkaille harrastuksille.

Ensi viikolla toivottavasti säät suosivat ja aikaa löytyy myös lähialueitten mutkapätkien koluamiseen.

Perjantai ehtoota

Taas olisi kesäloma viikon verran lähempänä. Töiden lomassa on tullut suunniteltua lomakalenteria ja pyörän vaihtoa, pari varteenotettavaa pyöräehdokasta on tullut vastaankin ja niistä käydään neuvotteluja. Köyhällä kun ei ole varaa marssia pyörän viereen ja lyödä kauppahintaa ilmeen värähtämättä tiskiin :D

Työntekokin alkaa saamaan jo koomisia piirteitä. Yhdysvaltain suurlähetystön rakennustyömaalle kun alkoivat viikolla viisumia vaatimaan :D Viisumipakko kuitenkin peruttiin ja työmaalle pääsi kuin pääsikin normaalin erittäin tiukan turvatarkastuksen jälkeen. Onnea vaan sille lomatuuraajalle joka tuohon työmaahan "pääsee" tutustumaan.

Tällekkään viikonlopulle tuskin pitkiä ajeluita saa tehtyä, sen verran kurjaa säätä on luvattu. Mutta aina on toki toivoa että meteorologit olisivat erehtyneet. Olisi nyt edes sunnuntaina sen verran kelejä että pääsisi Riku Roudon järjestämää Mukkula TT:tä katsomaan.

Niin ja klikkailkaahan noita mainoksia, tarvitsen rahaa moottoripyörän vaihtoa varten ;)