Eli taisin luvata että tämä blogi aktivoituu nyt kun sain vaihteeksi taas pyörän alle. Tämän tekstin otsikko on sikäli kyllä harhaanjohtava että mitään ei ole, onneksi, kadonnut. Paitsi ehkä kaikki ylimääräinen vapaa-aika pitkälle tulevaisuuteen. Tai oikeastaan jotain on kadonnut. KymiRingiin sijoittajien laittamat rahat nimittäin. Ne ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen eikä tuo rahakasa oikeastaan edes riittänyt, miinusta on ratayhtiön konkurssipesällä rankasti.
En ole aikoihin käsitellyt koko rata-asiaa oikein missään. Lähinnä olen kommentoinut tuohon liittyviin mielipiteisiin muualla kuin täällä. Eikä tuossa radassa oikein ole ollut kommentoitavaakaan kun mikään ei ole edennyt ja kaikki tuonne aiotut kansainväliset tapahtumat on peruttu ja aikoja sitten. Onhan KymiRingillä toki ajettu kilpaakin. Siellä on järjestetty kansallisen tason kilpailuja, vaikkakin vähän alkeellisissa olosuhteissa. Nuo kansalliset kilpailut eivät kuitenkaan olleet riittävästi pitämään ratahankkeen pinnalla ja elossa.
Mikä sitten on KymiRingin merkitys? Onko sille oikeastaan tarvetta? Ja mikä on tuon radan tulevaisuus? Viimeistä kysymystä lukuunottamatta on olemassa selvät vastaukset. Radan merkitys suomalaiselle moottoriurheilulle on suorastaan kosmista mittaluokkaa. Onhan meillä muitakin ratoja mutta nuo muut ovat jo kohtuullisen iäkkäitä eivätkä remonteistaan huolimatta ole sellaisia joilla tulevaisuuden ratasankarit pääsisivät harjoittelemaan oikeasti kuninkuusluokkien mitat täyttävillä radoilla. Tuossa radan merkityksessä kiteytyy myös radan tarve. Tarvitsemme KymiRingin kaltaisen radan jotta tulevaisuuden Räikkösillä, Häkkisillä, Bottaksilla, Ajoilla, Kallioilla, Saarisilla ja niin edelleen olisi fasiliteetti tulla lajinsa huipuiksi. Anteeksi muuten kaikilta moottoriurheilun sankareilta joita tässä ei tällä kertaa mainittu. Joka tapauksessa, radan tulevaisuus on tällä hetkellä hämärän peitossa. Ostajia konkurssipesälle kuulemma olisi Valtteri Bottasta myöten mutta mitään varmaa tai konkreettista ei ole mediassa esitetty. Pahimmassa tapauksessa rata kokee Keimolan kohtalon.
Mutta palataanpa vähän valoisempaan asiaan, siihen moottoripyöräilyyn. Kuten edellisessä postauksessani totesin, tuli pyöräkuumeeseen viimein hankittua lääkettä. Vielä tässä kuluneen viikon aikana en ihan hirveästi ole ehtinyt ajamaan mutta hieman olen kuitenkin ruosteita karistellut ja tehnyt varovaista tuttavuutta tuon tonnisen kanssa. Yhteinen sävel alkaakin pikkuhiljaa löytymään. Kelithän tässä hieman on kylmenneet mutta siitä huolimatta huominen lauantai olisi tarkoitus pyhittää ajamiselle ja lähialueiden mutkapätkien kunnon kartoitukselle. Tulossa on myös ainakin pari MKKV-tapahtumaa joihin olisi tarkoitus osallistua.
Ei kai tässä muuta tällä erää. Kuvia ja kenties videotakin ajeluista, pyöristä ja tapahtumista on tulossa varmasti. Jos vaikka noita omia YouTube kanaviakin saisi aktivoitua :D Mutta ei muuta kuin Vapun viettoon. Pitäkää kumipuoli alaspäin ja nauttikaa virvokkeita kohtuudella!
Kiitos ja anteeks,
Toni Kaskela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi